Vox Polaris -kuoron uutena taiteellisena johtajana aloitti kesällä Jaana Turunen. Rauhallisen tutustumisvaiheen sijaan päätettiin tarttua heti reilusti härkää sarvista, kun Jaanan kautta kuorolle tarjoutui mainio mahdollisuus konsertoida pyhäinpäivänä tuomiokirkossa.
Jaanalla oli selkeä suunnitelma konsertin ohjelmasta, jota lähdettiin ottamaan haltuun normaalia tiiviimmällä harjoitusohjelmalla. Reilun kahden kuukauden intensiivinen panostus kantoi hedelmää pyhäinpäivänä. Ilman säestystä esittämillään Eric Whitacren kappaleilla Lux Aurumque ja Sleep kuoro onnistui luomaan konsertin alkuun tunnelman, jota kuulijat kuvasivat palautteessaan mm. seuraavasti:
“Uskomattoman upeaa laulua alusta alkaen. Harvoin kuulee niin korkeita ääniä. Kuoron ääni oli niin yhteensopiva ja puhdas.”
Tätä intensiivistä tunnelmaa täydensi upeasti mezzosopraano Annastiina Tahkolan tulkitsema Samuel Barberin kappale Sure On This Shining Night. Kuoro sai saman säveltäjän surullisen mutta kauniin kappaleen Agnus Dei soimaan myös vaikuttavasti urkuri Anu Pulkkisen säestämänä. Kappale on kuoroversio säveltäjän hyvin tunnetusta teoksesta Adagio for Strings. Harjoitusvaiheessa kappaleen hidas tempo yhdistettynä äänialojen ylärajoille kirjoitettuhin stemmoihin haastoi laulajia, mutta kreivin aikaan eli edellisen illan kenraaliharjoituksessa äänet saatiin onneksi hyvin kohdalleen.
Konsertin tunnelman ylläpitämiseksi esiintyjien siirtyminen urkuparvelle toteutettiin jäljittelemällä katolisen messun äänimaailmaa toistamalla Duruflen Requemissä käyttämiä gregoriaanisia melodioita, josta kuoro sai myös kiitosta kuulijoilta:
”Liikkumisesta eivät äänet häiriytyneet, vaan ihmettelin, että laulajat olivat siirtyneet parvelle.”
“Konsertti oli hienosti miettitty kokonaisuus, jossa siirtymiset toimivat osana konserttia.”
Konsertin pääteoksena esitettiin Maurice Duruflén Requiem. Yhteistyö urkuri Anu Pulkkisen, mezzosopraanosolisti Annastiina Tahkolan ja baritonisolisti Valtteri Tuomikosken kanssa sujui kerrassaan hienosti. Konsertti oli kokonaisuudessaan onnistunut ja selkeä osoitus kuoron kyvystä vastata uuden johtajan esittämiin vaatimuksiin. Yeisöltä saatiinkin erittäin positiivista palautetta:
“Kiitokset konsertista sekä kuorolle,kuoronjohtajalle että solisteille hienosta musiikista ja vaativan ohjelmiston hyvästä esityksestä.”
“Kylmät väreet ja kostuneet silmäkulmat eivät voi olla väärässä.”
“Käsiohjelmassa suomennokset hyvä juttu. Kuoron esitys oli elämys. Hyvä mieli ja tunnelma jäi kotiin viemiseksi.”
“Musiikki oli sanoinkuvaamattoman kaunista, kuuntelin lauluanne mykistyneenä, silmät suljettuina, varsinkin kun lauloitte urkupalvelta. En ollut aiemmin kuullut Requiemiä enkä niin ollen oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nyt tahtoisin kuulla sen uudestaan ja uudestaan. Älkää jättäkö esitystänne yhteen kertaan, tehkää siitä vaikka Pyhäinpäivän perinne!”
“Erityisesti ”kovaa ja korkealta” -kohdat oli tosi hienoja ja meni iholle.”
“Kuoro osasi laulaa hiljaa, mikä sopi pyhäinpäivään.”
“Kotikriitikkoni, jolta olen tottunut saamaan suoraa palautetta, piti konsertista kovasti ja sanoi, että kuoro on ihan uudella tasolla ja kehittynyt huimasti.”
“Konsertti oli niin upeaa kuultavaa, että kirkkomusiikkikonsertteja tuomiokirkkoon koska pystytte erinomaisesti kyseisen tilan täyttämään, myös hiljaa laulaen, saatikka urku auki tuutaten. Musiikin tunsi koko kropassa. Kiitos!”
Hienosti onnistuneen konsertin ja kannustavan palautteen voimin on hyvä jatkaa kohti joulua ja kevätkautta, jonka pääkonsertin nimi tulee olemaan A Boy and a Girl. Pysykäähän kanavalla 🙂
